PAYBACK LAHTI - KUMMIURHEILIJAT
Payback Lahti ry:n kummeina on lapsia ja nuoria tukemassa joukko kansainvälisesti ansioituneita nykyisiä ja entisiä lahtelaisia huippu-urheilijoita. Heitä yhdistää unohtumattomien urheilusaavutusten lisäksi vankkumaton arvostus lahtelaista junioriurheilua kohtaan sekä aito halu olla mukana mahdollistamassa lapsia liikuttavia urheilutekoja.
Mikko Kousa
Saavutuksia:
- Suomen mestari 2011
- Juha Rantasila palkinto 2019-20
(Liigan paras puolustaja)
Mikko Kousa, jääkiekkoilija
Mikko Kousa on Lahden Pelicansin kasvatti, jossa Kousa voitti A-nuorten Suomen mestaruuden keväällä 2007. Hän kuului pudotuspeleissä Pelicansin avainpelaajiin. Kousa oli tehoilla 7+3=10 tehokkain puolustaja Bluesin Ville Lajusen kanssa, pistepörssin kahdeksas Lajusen ja HIFK:n Max Wärnin kanssa sekä maalipörssin kolmas Bluesin Toni Kähkösen ja joukkuetoverinsa Topi Aholan kanssa. Hänet valittiin A-nuorten SM-liigan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Kousa pelasi kaudella 2006–2007 myös ensimmäiset miesten pelinsä pelatessaan kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa tehoin 1+1=2.
Kaudella 2007–2008 Kousa teki debyyttinsä SM-liigassa. Hän pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 6. lokakuuta 2007 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Kousa sai ottelussa yhden syöttöpisteen Marko Jantusen tekemään ylivoimamaaliin. Kousa oli Pelicansin liigajoukkueen kanssa myös kevään pudotuspelien ajan, joissa hän saldosi viidessä ottelussa yhden syöttöpisteen. Suurimman osan kaudesta Kousa pelasi Pelicansin A-nuorissa, joissa hän oli tehoilla 15+19=34 puolustajien maalipörssin voittaja sekä joukkueen sisäisen pistepörssin toinen.
Varsinainen SM-liigan tulokaskausi 2008–2009 toi Kousalle 53 runkosarjaottelussa tehot 1+9=10. Hän teki liigauransa ensimmäisen maalin 4. lokakuuta 2008 vieraissa Rauman Lukkoa vastaan. Toukokuussa 2010 Kousa teki 1+1-vuotisen sopimuksen HIFK:n kanssa. Kousa pelasi kauden 2010–2011 HIFK:ssa tehden runkosarjassa tehot 10+12 ja pudotuspeleissä 1+5. Kausi päättyi Kousan ensimmäiseen SM-liigakultaan HIFK:n voitettua finaalisarjan otteluvoitoin 4–0. Toisella HIFK-kaudellaan Kousan sanotaan tehneen todellisen läpimurtonsa. Hän oli puolustajien pistepörssin kolmas tehtyään runkosarjassa 34 pistettä. Kauden jälkeen Venäjän KHL-seurat olivat kiinnostuneita hänestä, ja hän tekikin vuoden sopimuksen Torpedo Nižni Novgorodin kanssa. Kousa on urallaan edustanut myös mm. Jokereita, Rauman Lukkoa ja DIF:a Ruotsissa.
Maajoukkueura
Kousa pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Suomen edustusjoukkueeseen Kousa valittiin ensimmäisen kerran keväällä 2009 MM-kisoja edeltävälle ensimmäiselle leiriviikolle
Pekka Lagerblom
Saavutuksia:
- Nuorten maajoukkueen paras pelaaja 2003
- Bundesliiga mestari (1): 2003–2004
- Saksan cup mestari (1): 2003–2004
- 12 A-maaottelua
Pekka Lagerblom, jalkapalloilija
Pekka Lagerblom on Lahden Reippaan kasvatti. Hän teki Veikkausliiga-debyyttinsä 17. kesäkuuta 2001 ottelussa Vaasan Palloseuraa vastaan 18-vuotiaana. Tammikuussa 2004 Lagerblom siirtyi Bundesliigassa pelanneeseen SV Werder Bremeniin, jossa heti ensimmäisenä kautenaan siellä voitti seuransa kanssa tuplamestaruuden. Lagerblom ei kuitenkaan päässyt paljoa pelaamaan Werder Bremenin ykkösjoukkueessa ja kevään 2005 hän viettikin lainalla 1. FC Nürnbergissä.
Lagerblom siirtyi kaudeksi 2006–2007 2. Bundesliigan FC Kölniin, jossa pelasi suurimmassa osassa kauden otteluista. Kölnistä Lagerblom siirtyi Alemannia Aachenin riveihin kahden vuoden sopimuksella. Hän jätti lopulta seuran sopimuksensa päätyttyä ja allekirjoitti kesällä 2009 vuoden sopimuksen FSV Frankfurtin kanssa. Ura Frankfurtissa kesti vain vuoden ja oli loukkaantumisten johdosta rikkonainen. Kaudeksi 2010–2011 Lagerblom palasi Aachenin aikaisen valmentajansa alaisuuteen Stuttgartin kakkosjoukkueeseen. Kaudeksi 2011–2012 Lagerblom siirtyi Saksan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle pelanneeseen RB Leipzigiin, mutta ei saavuttanut paikkaa joukkueen avauskokoonpanossa. Hän palasi kaudeksi 2013 Suomeen IFK Mariehamnin riveihin. Pekka päätti jalkapallouransa FC Lahden paidassa 2019 syksyllä.
Petri Pasanen
Saavutuksia:
- Hollannin Eredivisie mestaruus 2002
- Hollannin cup 2002
- Hollannin supercup 2002
- Itävallan mestaruus 2012
- Itävallan cup 2012
- Saksan cup 2009
- Saksan liigacup 2006
- Saksan supercup 2009
- Urheilutoimittajain liiton vuoden jalkapalloilija 2008
- 76 A-maaottelua Suomen maajoukkuepaidassa
Petri Pasanen, jalkapalloilija
Petri Pasanen on aktiiviuransa lopettanut lahtelaisen FC Kuusysin kasvatti, joka edusti viimeisellä kaudellaan 2015 Veikkausliigassa pelaavaa FC Lahtea. Hän oli pelipaikaltaan keskuspuolustaja, mutta pystyi pelaamaan myös oikeana laitapuolustajana, jossa viihtyi suurimman osan urastaan mm. maajoukkueessa ja Saksan Bundesliigassa Werder Bremenissä. Urheilutoimittajain liitto valitsi Pasasen Vuoden jalkapalloilijaksi 2008. Urallaan Pasanen edusti menestyksestä Ajax Amsterdamia, Valioliigan Portsmouthia, saksalaista Werder Bremeniä, itävaltalaista Red Bull Salzburgia sekä tanskalaista Aarhus GF:a.
Toni Nieminen
Saavutuksia:
- Kulta: Albertville 1992 suurmäki
- Kultaa: Albertville 1992 joukkuemäki
- Pronssia: Albertville 1992 normaalimäki
- Kultaa Vuokatti 1992 joukkuemäki nuorten MM
- Kultaa Vuokatti 1992 normaalimäki nuorten MM
Toni Nieminen, mäkihyppääjä
Toni Nieminen on suomalainen uransa lopettanut mäkihyppääjä ja olympiavoittaja. Niemisen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluu hänen 16-vuotiaana vuonna 1992 Albertvillen talviolympialaisissa saavuttamansa suurmäen kulta. Nieminen oli Albertvillessä mukana myös kultaa hypänneessä joukkueessa ja sai normaalimäessä pronssia. Samana vuonna hän voitti myös sekä Keski-Euroopan mäkiviikon että maailmancupin kokonaiskilpailut. Nieminen on edelleen vuoden 2016–2017 mäkiviikon jälkeen kaikkien aikojen nuorin mäkiviikon kokonaiskilpailun voittoon yltänyt hyppääjä.
Nieminen oli 13-vuotiaana 1989 Lahden MM-hiihtojen koehyppääjä. Hän siirtyi V-tyyliin keväällä 1991, minkä jälkeen ura lähti nousuun. Hän voitti ensimmäisen maailmancup-osakilpailunsa syksyllä 1991 Thunder Bayssa. Saman kauden aikana hän voitti 1992 kolme SM-kultaa ja kaksi nuorten MM-kultaa ja yhteensä kahdeksan maailmancupin osakilpailua edellä mainittujen saavutusten lisäksi.
Myöhemmin urallaan Nieminen ei enää päässyt vuoden 1992 saavutustensa tasolle. MM-kisoissa Falunissa 1993 Nieminen oli viides normaalimäessä mutta epäonnistui suurmäessä ja oli joukkuekisassakin vaisu. Planican lentomäessä vuonna 1994 hän ylitti kuitenkin ensimmäisenä mäkihyppääjänä 200 metrin rajan. 1994–1995 Nieminen sai Puijolla viimeisen maailmancup-voittonsa K90-mäessä ja oli saman talven maailmancupissa 11. kokonaispisteissä sekä Keski-Euroopan mäkiviikon kahdeksas. Nieminen kuului vielä Suomen 2002 Salt Lake Cityn olympialaisten mäkijoukkueeseen, ja hän kantoi Suomen joukkueen lippua kilpailujen avajaisissa.
Karri Rämö
Saavutuksia:
- Suomen mestari 2006
- MM-kilpailut 2008, 2009, 2012
- MM-pronssia miehissä Kanada 2008
- Pronssia Kanada 2006 U-20
Karri Rämö, jääkiekkoilija
Karri Rämö on uransa lopettanut suomalainen jääkiekkomaalivahti. Tampa Bay Lightning varasi Rämön NHL:ään vuoden 2004 varaustilaisuudessa kuudennella kierroksella varausnumerolla 191. Rämö pelasi NHL:ssä Tampa Bayn organisaatiossa kausilla 2006–2009 ja myöhemmin Calgary Flamesissa 2013–2016. Lisäksi Rämö on edustanut Venäjän KHL:ssa Avangard Omskia ja Helsingin Jokereita sekä SM-liigassa Lahden Pelicansia ja Hämeenlinnan Pallokerhoa. Rämö debytoi liigassa Lahden Pelicansin paidassa 2003-2004.
Ensimmäisen maaottelunsa Rämö pelasi 19. huhtikuuta 2008 Tšekkiä vastaan Liberecissä Euro Hockey Tourin Tšekin turnauksen toisessa ottelussa. Hän oli mukana vuoden 2008 MM-joukkueessa, mutta ei pelannut yhtään ottelua. Vuoden 2009 MM-kisoissa Sveitsissä hän pelasi yhden, Tanskaa vastaan voitokkaasti maalein 5-1 päättyneen ottelun. Kari Lehtosen loukkaannuttua vuoden 2012 MM-kisojen Suomi-USA -pelissä Rämö otti paikan joukkueen kakkosmaalivahtina. Rämö valittiin edustamaan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisiin. Karri on peliuransa jälkeen toiminut juniorivalmentajana sekä esiintynyt televisioasiantuntijana.
Mikko Ilonen
Saavutuksia:
- 2000 The Amateur Championship, voitto
- 2001 British Open, jaettu 9. sija
- 2002 The Celtic Manor Resort Wales Open, 3. sija
- 2006 The Open Championship, jaettu 16. sija
- 2007 Indonesian Open, voitto
- 2007 Scandinavian Masters, voitto
- 2009 Madrid Masters, 2. sija
- 2010 Trophée Hassan II, jaettu 3. sija
- 2013 Nordea Masters, voitto
- 2014 Irish Open, voitto
- 2014 PGA Championship, jaettu 7. sija
- 2014 Volvo World Match Play Championship, 1. sija
Mikko Ilonen, golfammattilainen
Lahtelainen Mikko Ilonen on kansainvälisillä voitoilla ja ansiotuloilla mitattuna menestyksekkäin suomalainen miesgolfari. Hän on ainoana suomalaisena voittanut Brittien amatöörimestaruuden vuonna 2000 sekä ammattilaisena voittanut viidesti European Tourilla.
Ilonen siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2001. 18. helmikuuta 2007 Ilonen saavutti ensimmäisenä suomalaisena miehenä ET:in osakilpailuvoiton Indonesian Jakartassa pelatussa Enjoy Jakarta Astro Indonesia Openissa. Voiton myötä hän varmisti pelioikeuden ET:lle vuoden 2009 loppuun asti. 19. elokuuta 2007 Ilonen voitti Euroopan kiertueeseen kuuluvan Scandinavian Masters -turnauksen Tukholmassa. Voittonsa myötä hän nousi 20. elokuuta julkistetulla maailmanrankingilla sadan parhaan joukkoon sijalle 71. Ilosen sijoittuminen 3. syyskuuta 2007 julkaistulla maailmanlistalla 68. sijalle varmisti Suomelle ensimmäistä kertaa suoran paikan golfin maailmancupiin. Ilonen on pelannut useita kertoja golfin major-turnauksissa.
Elokuussa 2014 Ilonen saavutti parhaan major-sijoituksensa ollessaan jaetulla seitsemännellä sijalla Yhdysvaltain PGA Championship-turnauksessa. Turnauksen jälkeen hänen sijoitus maailmanlistalla oli 46. Lokakuussa 2014 Ilonen voitti Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden (Volvo World Match Play Championship) saaden uransa suurimman palkintosumman 650 000 euroa ja nousten maailmanlistalla sijalle 37., joka on suomalaispelaajan kaikkien aikojen korkein sijoitus maailmanlistalla. Samalla Ilonen varmisti paikkansa vuoden 2015 US Masters -turnauksessa. Ilonen selvisi myös Rio de Janeiron olympialaisiin 2016.
Kuva: Suomen Tennisliitto
Emma Laine
Saavutuksia:
- Kautta aikojen nuorin aikuisten Suomen mestari (14-vuotias).
- Junioreiden maailmanlistalla sijalla 2. nelinpelissä ja 4. kaksinpelissä
- Naisten maailmanlistan (WTA) sijalla 50 kaksinpelissä ja 64 nelinpelissä.
- 55 ammattilaisturnausvoittoa
- Kymmeniä Suomen mestaruuksia
- Maajoukkueen menestynein ja eniten pelejä pelannut pelaaja
- 11 kertaa valittu vuoden naispelaajaksi
- Moninkertainen Suomen ja Ruotsin liigan mestari
Emma Laine, tennisammattilainen
Kuva: Tomi Natri.
Antti Tyrväinen
Jääkiekkoilija
Saavutuksia:
- Tyrväinen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007. Hän edusti Suomen A-maajoukkuetta ensimmäisen kerran Moskovan Channel One Cupissa EHT tourilla 16. joulukuuta 2010 ottelussa Tšekkiä vastaan.
- Oklahoma City Baronsin seuraennätys, paras +/– -lukema ottelussa (+4, 16. lokakuuta 2011) (jaettu ennätys Triston Grantin kanssa).
- A-maajoukkueotteluita 3, A-nuorten SM-kulta 2007.
Antti Tyrväinen, jääkiekkoilija
Antti Tyrväinen (s. 3. huhtikuuta 1989 Seinäjoki) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Pelicansissa. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta osaa pelata myös keskellä. Voimahyökkääjä Tyrväisen vahvuuksia ovat taklaaminen, luistelu sekä luotettava kahdensuunnan pelaaminen.
Antti Tyrväinen syntyi Seinäjoella ja aloitti luistelukoulun Seinäjoen Hockey Teamissa, mutta muutti jo esikouluikäisenä Lahteen. Tyrväinen on pelannut juniori-uransa Kiekko-Reippaan ja Pelicansin joukkueissa. Hän pitää itseään Kiekko-Reippaan kasvattina.Tyrväinen voitti keväällä 2007 A-nuorten SM-kultaa Pelicansissa. Tyrväinen debytoi jääkiekon SM-liigassa kaudella 2008–2009, jolloin hän sai tililleen viisi runkosarjaottelua ja yhden playoff-ottelun. Samalla kaudella hän pelasi kolme ottelua lainalla Mestis-joukkue HeKissä. Tyrväinen pelasi tulokaskaudellaan 2009–2010 SM-liigassa 32 ottelua ja teki pisteitä 8+3=11. Kaudella 2010–2011 Tyrväinen teki todellisen läpimurtonsa SM-liigassa ja 52 runkosarjaottelussaan 14+9=23 pistettä. Hän oli Pelicansin toiseksi paras maalintekijä Jakub Šindelin jälkeen. Tyrväinen oli 186 minuutillaan koko SM-liigan jäähykuningas. Fyysinen pelityyli poiki mahdollisuuden myös rapakon takana, jossa pelatut kaksi kautta AHL:ssä eivät kuitenkaan tuoneet mahdollisuutta pelata NHL:ää. Joulukuussa 2015 hän purki sopimuksensa Ilveksen kanssa ja siirtyi loppukaudeksi Ruotsin Färjestad BK:hon. 11. lokakuuta 2016 hän teki sopimuksen Pelicansin kanssa ja on edustanut turkoosipaitoja siitä lähtien.
Hannes Björninen
jääkiekkoilija
Saavutuksia:
- MM-hopea 2019
- MM-kulta 2022
- Olympiakulta 2022
Hannes teki A-maajoukkuedebyyttinsä Sweden Hockey Gamesin 7. helmikuuta 2019 Jaroslavlissa pelatussa avausottelussa Venäjää vastaan.
Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Björninen teki Channel One Cupin 12. joulukuuta 2019 Plzeňissä pelatussa avausottelussa Tšekkiä vastaan.
Björninen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2015. Yhteensä hän on pelannut 15 nuorten maaottelua. A-maajoukkueura jatkuu.
Hannes Björninen, jääkiekkoilija
Hannes Björninen (s. 19. lokakuuta 1995 Lahti) on lahtelainen jääkiekkoilija, joka edustaa KHL-seura Jokereita. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta Björninen osaa pelata myös laidassa. Hänet on yleisesti tunnettu pelityyliltään monipuolisena kahden suunnan sentterinä, jonka erikoisosaamiseen kuuluu aloitukset.
Björninen on Lahden Pelicansin kasvatti. Hän toimi seuran C-nuorten kapteenina kaudella 2010–2011. Kaudella 2012–2013 Björninen nousi vain 16-vuotiaana Pelicansin A-nuorten kapteenistoon ja seuraavalla kaudella 2013–2014 hänet nimettiin 17-vuotiaana joukkueen kapteeniksi.
Huhtikuussa 2014 Björninen solmi juniorisopimuksen Pelicansin SM-liigajoukkueen kanssa. Björninen teki liigadebyyttinsä 10. lokakuuta 2014 vieraissa Saimaan Palloa vastaan. Hän teki liigauransa avausmaalin 15. marraskuuta 2014 Espoo Bluesia vastaan. Maaliskuussa 2015 Pelicans lainasi Björninen loppukaudeksi Mestis-joukkue KooKoohon, jossa hän voitti kauden päätteeksi Mestis-hopeaa.
Kaudella 2015–2016 Björninen teki SM-liigan runkosarjassa 15 tehopistettä. Hän voitti Pelicansin sisäisen tehotilaston lukemalla +6. Kaudella 2016–2017 Björninen oli joukkueen ainoa, joka pelasi kauden kaikki 60 runkosarja- ja viisi playoff-ottelua. Marraskuussa 2016 hän teki Pelicansin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen kevääseen 2019 saakka.
Björninen nimettiin kaudeksi 2017–2018 Pelicansin varakapteeniksi. Hän pelasi loukkaantumisten vuoksi runkosarjassa vain 39 ottelua. Kaudeksi 2018–2019 Björninen nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän jakoi tehoilla 14+20=34 Pelicansin maalipörssin toisen sijan kolmen muun pelaajan kanssa. Björninen teki liigauransa ensimmäisen playoff-maalin ensimmäisessä puolivälieräottelussa 21. maaliskuuta 2019 ylivoimalla Helsingin IFK:ta vastaan.
Björninen nousi kaudella 2020–2021 SM-liigan eliittiin ja hän voitti Pelicansin sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 16+31=47. Björninen jakoi koko liigan pistepörssin kuudennen sijan Ilveksen Eemeli Suomen kanssa. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +13. Björninen oli jälleen myös koko SM-liigan paras aloittaja 62,6% onnistumisellaan. Pudotuspeleissä Björninen oli kolmella osumallaan Pelicansin paras maalintekijä Rudolf Červenýn kanssa. Hänen kaikki maalinsa syntyivät kypärätemppuna neljännessä puolivälieräottelussa 23. huhtikuuta 2021 Turun Palloseuraa vastaan.
Kaudeksi 2021–2022 Björninen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin.
Juhani Tyrväinen
jääkiekkoilija
Saavutuksia:
- MM-Kultaa Slovakia 2019, 2 SM-pronssia.
- Tyrväinen edusti Suomea MM-kilpailuissa vuonna 2019, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.
- Tyrväinen teki pelaamissaan yhdeksässä ottelussa tehot 1+4=5. Toistaiseksi hän on pelannut 25 A-maaottelua tehopistein 2+4=6.
Roope Suonio
koripalloilija
Saavutuksia:
- Korisliigan paras kuudes pelaaja 2008 ja 2009
- Suomen mestaruus 2000
- SM-hopeaa 2002, 2004 ja 2008
- SM-pronssia 2001
- Suomen cup voitto 2000
- Suomen cup hopeaa 2008
- 1 divisioonan voitto 2006
Hänen Korisliiga-uransa vapaaheittotarkkuus runkosarjan otteluissa ennen paluuta oli 87,1 % ja oli myös yksi parhaista syöttäjistä.